Säädin

Nuori automaatioinsinööri lupaa rehvastellen ratkaista kaikkien asiakkaiden kaikki ongelmat sijoittamalla muutaman säätimen sinne sun tänne ja viruttamalla niihin pari takaisinkytkentää välttääkseen ylenpalttisen elektronisen kavitoinnin. Insinööri on juuri suorittanut viimeiset tentit ja on piripintaan täynnä itseluottamusta uudessa työpaikassaan.

Insinöörin jalat nurjahtavat hänen tavatessaan kollegansa, nuoren naisen, ekonomin, joka on myynyt asiakkaalleen lupauksia huomisesta ja kassavirran huimasta kasvusta. Nainen loksahtaa insinöörin piirtämään ihannenaisen lokeroon, eikä nuori insinööri perusteellisista analyyseistään huolimatta löydä pienintäkään toleranssin ylitystä missään.

Pää puolittain sekaisin tuo insinööri asettuu piirustuslautansa ääreen ja ryhtyy suunnittelemaan ratkaisua naisen esittelemään asiakastarpeeseen. Insinöörin ajatuksissa pulpahtelevat pintaan vuoroerin naisen kasvot ja vartalo, välillä asiakkaan odotukset.

Nuori nainen, se ekonomi, tulee kiivain askelin liki insinööriä. Naisen kasvoilla on tuima ilme kun hän heilauttaa kättään ja mojauttaa huiman korvapuustin insinöörin päävärkkiin. Insinööri pöllämystyy ja ihmettelee naisen reaktiota. Rohkaisee mielensä ja kysyy syytä naisen väkivaltaiseen käytökseen.

- Laitoimme asiakkaan kanssa sen säätimen paikalleen ja se oli välitön menestys. Prosessi toimi kuin unelma. Minun oli kuitenkin pakko painaa paniikkikytkintä ja pysäyttää se vehje tyystin.

- Miksi ihmeessä? kysyy nuori insinööri hämmästyneenä.

- Se säädin vaikutti minuunkin. Se optimoi minun mielihyväni. Ja oli lähellä ettei mieleni olisi ollut siinä asiakkaan edessä ihan liian hyvä. Ehdin pysäyttää sen vempaimen viime hetkellä, kohta en olisi enää pystynyt, saati tahtonut.

Nuori insinööri katselee suunnittelemansa säätimen kaaviota. Nuoren naisen, sen ekonomin, kasvot katsovat häntä vastaan jokaisesta johdotuksesta, jokaisen komponentin ja moduulin takaa. Lopulta insinööri ymmärtää kytkentöjen perimmäisen yhteyden. Hän valitsee oikean työkalun, kumartuu kaavion puoleen ja poistaa siitä turhanpäiväisen paniikkikytkimen.

Alkuperäinen

Control Gear

A young automation engineer brags and promises to solve all customers' problems by placing a few control gears hither and thither, and by coupling a couple of loops to avoid overly electronic cavitations. The young engineer has just completed his final exams and is brimming with full confidence in his new job.

Engineer's feet buckle when he meets with his new female colleague, an economist, who has sold her customer promises of tomorrow with huge growth in cash flow. The woman meets all the requirements of what the engineer considers as an ideal woman. He performs a thorough in-depth analysis on her against his idea on womanhood and is unable to find any deviations over his predefined tolerances on it.

With his head half-confused, the engineer takes his place on his drawing board and starts to plan a solution for a customer's problem presented to him by the woman, the economist. In the engineer's thoughts, the woman's face and body springs up mixed with the customer's expectations.

The young woman, the economist, approaches the engineer in a hot tempered way. She looks at the engineer grimly and hits him hard on his face. The engineer is surprised at her reaction. He faces up to the circumstances and asks the woman her reason for the violent behavior.

- We installed the control gear with the customer. It was an immediate success. The process behaved like a dream. I, however, was forced to press the panic button and stop the contraption altogether.

- Why on earth? asks the young engineer with amazement.

- The control gear had an effect on me, too. It started to optimize my happiness. And I just began to feel too good in front of the customer. I had to stop the contraption at the last possible moment. Later, I would not have been able to stop it, let alone not want to stop it.

The young engineer browses the circuit diagram of the control gear he planned earlier. The young woman, the economist, looks at him from every wiring, behind every component and every module. Eventually, the engineer understands the ultimate connections in the wiring. He selects the right tool, bends his body over the diagram and removes the frivolous panic switch.

Kootut selitykset

Tyhjä pää ei paljoa anna sanottavaa...

Vetoketju

Mies istuu puiston penkillä kylmässä tihkusateessa. Hän kaivaa nyssyköistään makkaranpätkän, haukkaa siitä ja nojautuu taaksepäin yrittämättäkään suojautua sateelta, joka sekoittuu miehen silmistä hiljaa valuviin kyyneliin.

Laiha keltainen koira tulee varoen liki miestä. Mies ojentaa koiralle loput makkarasta. Koira hotkaisee makkaran ja jää istumaan maahan miehen viereen. Mies pyyhkii silmänsä ja ojentaa kättään koiralle, joka nuuhkaisee sitä sallimatta miehen kuitenkaan koskettaa itseään.

- Se oli pelkkä piiloleikki. Näytelmä. Esitin aina roolia, sanoo mies hiljaisella äänellä koiralle. - Aina. Ikinä en osannut kertoa mitä oikeasti halusin tai mikä oli minulle tärkeää. En edes itselleni, olin piilossa omien ajatusteni takana.

Koira kallistaa päätään kysyvästi ja heilauttaa häntäänsä.

- Se hymyili suoraan sieluuni, jatkaa mies. - Pelkäsin sitä. Pelkäsin, että paljastaisin itseni. Enkä halunnut kenenkään tietävän, voivan satuttaa minua.

Koira nuuhkii miehen nyssyköitä ja haukahtaa kysyvästi. Mies pyörittää päätään näyttäen koiralle tyhjiä käsiään.

- Tiedätkös mitä luulen, koira? kysyy mies. - Luulen, että sekin piiloutui itseltään. Esitti roolia, jota se luuli pitävän esittää. Siinä meitä oli kaksi toistaitoista samassa näytelmässä, piilossa itseltään ja toiselta. Eikä kumpikaan löytänyt edes itseään saati toista.

Koira nostaa kinttuaan ja merkkaa miehen sateen kastelemat nyssykät. Mies on taantunut muistikuviinsa eikä reagoi mitenkään koiran poistumiseen. Nousee lopulta omatekoisesta suostaan, ryhdistäytyy ja lähtee tapaamaan elämänsä naista kokeillakseen saisiko sielunsa vetoketjun avattua.

Alkuperäinen

Zipper

A man sits on a bench under a cold drizzle. He digs a piece of sausage from his bags and takes a bite. He leans backward without even trying to protect himself from the rain, which mixes with tears that quietly flows from his eyes.

A skinny yellow dog cautiously appears before the man. The man gives the rest of the sausage to the dog. The dog gulps the sausage and sits down next to him. He wipes his eyes and stretches out his hand toward the dog. The dog sniffs his hand but does not allow the man to touch itself.

- It was just a game of hide and seek. Just a comedy. Always did I play a role, says the man in a low voice to the dog. - Always. I was never able to tell her what I really wanted or what was important to me. Not even to myself. I kept on hiding behind my own thoughts.

The dog tilts its head interrogatorily and whisks its tail.

- Her smile truly touched my soul, the man continues. - I was afraid of that. I feared that I might reveal myself. And I did not want anybody to know, I did not want to get hurt.

The dog sniffs the man's bags and barks inquiringly. The man spins his head showing his empty hands to the dog.

- You know what, dog? says the man. - I think that she also hid from herself. She also played a role that she believed she should play. There we were, two incompetents of us playing in the same comedy, each one hiding from oneself and from each other. And neither even found oneself, not to mention the other one.

The dog raises its leg and pisses on the man's rain-soaked bags. The man has sunk to his memories and does not react to the dog's exit. Eventually he rises from his self-made depression, straightens up and leaves to meet the woman of his life. He wants to test if he can open the zipper of his soul.

Kootut selitykset

Eikä vieläkään mitään sanottavaa... Alkaisikohan tämä olla tässä.

Ranta

Suurten puiden lomassa on polku. Peikko on metsän halki kulkiessaan kiusannut puita ja viskonut käpyjä. Kurillaan se on vaihtanut ja sekoittanut puiden latvuksia. Puut humisevat uteliaasti totutellen uuteen oloonsa. Kävyt kiljuvat riemusta peikon annettua niille huimaa kyytiä ja hieman peloteltua niitä.

Peikko istuu rannalle ja kaivaa varpaansa kallioon. Sen käsi koskettaa aaltojen tasoittamaa rantahiekkaa. Peikko tuntee hiekan lämmön ja kostean sileyden.

Rantahiekka nousee ja käy istumaan peikon viereen. Hetken ne antavat katseensa levätä samassa hetkessä. Rantahiekan pinnalta varisee pieniä hiekan jyväsiä jatkuvana virtana aiheuttaen hiljaisen jatkuvan kihinän.

Rantahiekka katsoo peikkoa ja kihinän rytmi muuttuu. Peikko kaivaa taskustaan huilun, josta peikon sormien hivellessä liukuu laineinen luritus. Rantahiekka ottaa muutaman tanssiaskeleen ojentautuen peikkoa kohden.

Peikko ja rantahiekka tanssivat pienten kvartsihiukkasten pilven kimallellessa niiden ympärillä. Varisevan hiekan kihinä laantuu hiekan asettautuessa rannalle jyvänen jyväseltä tanssin kuvaksi. Jyvänen rantahiekkaa jää lähelle peikon sydäntä.

Alkuperäinen

The Beach

There is a path in the midst of the giant trees. The troll has wandered through the forest teasing trees and tossing cones around. For fun, it has switched and mixed the tops of the trees. The trees keep on humming while getting used to their new being. Although the cones are somewhat frightened of the troll, they yell joyfully at the vast speed of its hurl.

The troll sits down on the beach and pokes its toes into the bedrock. Its hand touches the sand that is smoothed by the waves. The troll feels the warmth and the moist velvet touch of the sand.

The sand gets on its feet and sits down beside the troll. For a while, their gazes rest at the same moment. Little grits are falling from the surface of the sand, creating a hushed continuous hissing voice.

The sand looks at the troll and the rhythm of the hissing voice changes. From its pocket, the troll digs a flute from which flows out wavy sounds and ditties. The sand pursues dancing and tenderly beckons the troll.

The troll and the sand are dancing amid a cloud of little glittery quartz crystals. The sound of falling grits fades away while the sand, grain by grain, takes its place and shape on the beach composing a picture of the dance. A granule of the sand remains near the heart of the troll.

Kootut selitykset

Selitykset sikseen.

Oksa

Kylillä puhutaan varastona käytettävässä vanhassa saunassa kummittelevan. Sinne viedyt esineet eivät ole enää haettaessa samanmoisia. Kengistä voi puuttua toinen tai ne molemmat voivat olla vasemman jalan kenkiä. Suksien kärki voi kääntyä nurin tai siteet irrota ja kadota. Rautakankikin saattaa mennä solmuun ja kirjoitettu teksti kääntyä hepreaksi.

Vanhassa saunassa asuva saunatonttu on turhautunut ja niin likainen että sitä kutittaa alinomaa ihan joka paikasta. Sen harmaa nuttu ja lakki ovat lian mustaamia, pöksyt liasta jäykät kuin vesivaneri. Jaloissaan sillä on koppuroiksi kovettuneet kiveräkärkiset pieksut. Partakin takkuinen ja ruokkoamaton.

Saunatonttu penkoo varastoa hakien jotain, jolla irrottaa kutina itsestään. Mikään ei kuitenkaan auta. Tonttu ähisee ja nakkelee tavaroita pitkin ja poikin varastoa noituen ja voimasanoja singoten, luoden varastoon yhä suurempaa epäjärjestystä.

Nainen käy sisään, näkee noen tummentamat seinät ja pitää näkemästään. Sekamelskan läpi hän näkee saunan lämpimänä tupana, paikkana, jossa tietää viihtyvänsä. Viivyttelemättä nainen kantaa roinat ulos, siivoaa ja järjestää tavaransa haluamallaan tavalla. Vanhan kiukaan paikalle tulee pieni puuhella, yhdelle seinälle seinävaate ja sen viereen heteka. Senkki saa koristaa ikkunaseinää.

Illalla nainen lämmittää hellalla vettä, kaataa sen pesukomootin päällä olevaan vatiin ja lähtee hakemaan lisää vettä kaivolta. Palatessaan hän huomaa vadissa olleen veden muuttuneen aivan mustaksi. Nainen hymyilee ääneen ja vaihtaa vatiin puhtaan veden. Ennen nukkumaanmenoaan hän kiehauttaa vielä kattilallisen puuroa, jonka jättää jäähtymään hellan reunalle puinen lusikanvarsi kannen välistä pilkistäen.

Siisteihin, joskin hiukan kosteisiin vaatteisiin pukeutunut puhdas saunatonttu istuu vanhan saunan portaalla puuroa pistellen. Se haroo suittua partaansa tuumien osaisiko vanha saunatonttu ruveta kotitontuksi. Tuumittuaan kyllikseen se vie taittamansa oksan sisälle senkin päällä olevaan vaasiin, suorii maton tupsut ja piiloutuu hellan takana olevaan rakoon tehden olonsa kotoisaksi.

Alkuperäinen

The Sprig

There are rumors spreading that the old sauna which is used as a warehouse is kind of spooky. Things that are stored in there will never be the same anymore. The pair of shoes may miss the other shoe or they both may be left feet shoes. The tip of the skies may become topsy-turvy or the binding may get lose and lost. Even an iron bar may become knotted and all texts may appear to be written in some alien language.

The sauna gnome living in the old sauna is frustrated and so dirty that it itches all the time and everywhere. Its grey coat and miter are blackened with grime; filth has stiffened its trousers as rigid as plywood. On its foot it wears crooked tipped shoes that are hardened through. Even its beard is tangled and shaggy.

The sauna gnome rummages through the warehouse seeking for something to get rid of its itching. Nothing helps. The gnome groans and hurls things all around the warehouse swearing and flinging expletives and thus, creating increasing disorder.

The woman walks in, sees the walls darkened with soot and likes what she sees. Behind shambles, she sees the old sauna as a homely lodge, as a place in which she knows she will enjoy staying. Without hesitating, she takes all debris out of the room, sweeps up, and arranges her belongings the way she likes them to be. The old sauna oven is replaced with a little wood stove and a wall cloth hangs on a wall just above the old iron bedstead. A chest of drawers adorns the window wall.

In the evening, the woman heats water on the wood stove, pours it into a washbasin on the washstand, and leaves to fetch more water from the well. When she returns, she notices that the water in the washbasin has become very black. The woman smiles aloud and replaces the water with clean water. Before going to bed, she cooks a potful of porridge and leaves it to cool down on the edge of the stove. The handle of a wooden spoon sticks out below the lid of the pot.

A clean gnome wearing dirt free clothes that are still a little damp sits on the stone step of the old sauna and eats the porridge. It strokes its tidy beard and ponders if an old sauna gnome could become a home gnome. After deliberating over it thoroughly, the gnome plucks a sprig and takes it to a vase on the chest of drawers. Then it straightens all the carpet tassels and hides inside the hole behind the wood stove and makes itself cozy.

Kootut selitykset

Olen miettinyt tämän touhun mielekkyyttä. Vanhojen tarinoiden kääntämistä. Pelkät englanninnokset tuntuvat riittämättömiltä, varsinkin kun aloitus oli jopa hieman liioiteltu. Vaikka olen saanut muutamia ilahduttavia kommentteja ja jopa pyytämiäni käännösehdotuksia, ei tästä ole muodostunut sellaista kieli-ilottelua kun toivoin.

Harva päivitystahti ei tietenkään houkuttele, joten lukijoitakaan ei ole juuri ollut. Markkinointi on jäänyt vähälle, vaikka olen saanut siihen apuakin. Siitä kiitos.

Laitan tähän nyt pääasiassa vain englanninnoksia ja unohdan nuo muut vaihtoehdot. Otan mielelläni vastaan eriäviä mielipiteitä.

Toimisikohan tämä pelkästään englanninkielisenä?

Sus sentään

Susi katsoo ikkunasta kahden jouluporsaan tanssia karhun tuvan ulkopuolella syvässä hangessa. Porsaat ovat kuin unesta ja laulavat sekaisin kahta laulua. "Karhu nukkuu" ja "Who is Afraid of Big Bad Wolf?" Molempien laulujen läpi kuuluu yksi yksittäinen idea: On helppoa olla rohkea silloin kun ei ole mitään pelättävää. On helppoa uhota kun tietää karhun nukkuvan ja suden olevan vasta ihan pieni.

Pieni suden poikanen tietää kasvavansa suureksi. Se on jo hieman suurempi kuin kesällä. Vuoden päästä se on jo ihan susi. Sutuus kuohuu vahvana pienen suden poikasen sisällä.

Susi katsoo uudelleen ikkunasta. Porsaat on paistettu kullanruskeiksi ja niiden yllä leijuu muheva tuoksupilvi. Toisella on suussaan punainen jouluomena, toisella vihreä. Pienemmän porsaan haitari on unohtunut aitan portaille. Se painuu hiljalleen kasaan, jolloin kuuluu matala viheltävä ääni. Punaisen vaatteen häivähdys katoaa taustan lumisateeseen.

Pieni suden poikanen nostaa päätään tuvan lattialla. Se katselee ympärilleen ja huomaa että on vielä yö. Pieni susi painaa päänsä takaisin tassujensa väliin ja sulkee silmänsä.

Alkuperäinen

Oh My Wolf

Little wolf looks through the window. It sees two Christmas pigs dancing in the deep snow just outside the bear's house. The pigs are like dreams singing two songs at the same time: "The Sleeping Bear" and "Who is Afraid of Big Bad Wolf?" Both songs are chanting a common stanza: It is easy to be brave when there is nothing to fear. It is easy to brag when you know that the bear is sleeping and the wolf is still very young and little.

Little wolf knows that someday it will become big wolf. In fact, it is already a little bigger than last summer. After a year it will become very wolf. Little wolf feels how its inner true wolf is growing.

Little wolf glances again through the window. All of a sudden the pigs have been fried thoroughly and they now have nice amber colors. An imposing cloud of aroma is hanging over the air. One pig has a red Christmas apple in its mouth while the other pig has a green apple. The smaller pig had left its accordion on the step of the granary. The accordion is slowly compressing itself with a low whistling fainting sound. A flickering red cloth can be seen disappearing in the snowfall on the background.

Little wolf raises its head. It looks around and realizes that the night is still wandering around. Little wolf lowers its head between its paws and closes its eyes again.

O Aking Lobo

Si Lobong Liit ay nakamasid sa bintana. Nakita niya ang dalawang Pamaskong Baboy na nagsisipagsayaw sa malalim na niyebe sa labas lamang ng bahay ni Oso. Ang mga Baboy ay parang mga panaginip habang umaawit ng dalawang kanta na magkasabay: "Ang Natutulog na Oso" at "Sino ang Natatakot sa Malaking Masamang Lobo?" Ang dalawang awitin ay kapwa bumibigkas ng magkatulad na saknong: Napakadaling maging matapang kung wala namang dapat katakutan. Napakadaling magyabang kung nalalaman mong si Oso ay natutulog samantalang si Lobo ay napakabata at napakaliit pa lamang.

Alam ni Lobong Liit na balang araw, siya'y magiging isang Malaking Lobo. Katunayan, higit na siyang malaki kaysa noong nakaraang tag-init! Makalipas pa lamang ng isang taon, siya'y magiging isang ganap na lobo. Nadarama ni Lobong Liit na humihinog na sa kanyang panloob ang isang tunay na lobo.

Muling nagmasid si Lobong Liit sa bintana. Pagkaraka, ang mga Baboy ay ganap ng naiprito at sila'y may kaakit-akit na mga kulay-kayumanggi at dilaw. Ang nananaig na samyo ay umaali-aligid sa himpapawid. Ang isang Baboy ay may pulang Pamaskong mansanas sa kanyang bibig samantalang ang isa namang Baboy ay may berdeng mansanas. Naiwan ng mas maliit na Baboy ang kanyang "accordion" sa may baitang ng kamalig. Ang "accordion" ay marahang pumipikpik kasabay ng mababang sipol na dahan-dahang humihina. Isang kumukuti-kutitap na pulang tela ay makikitang naglalaho sa bumubuhos na niyebe sa likuran.

Luminga-linga si Lobong Liit. Tumigin siya sa kapaligiran at napagtanto niya na ang palibut-libot ay nababalot pa rin ng gabi. Inihiga ni Lobong Liit ang kayang ulo sa pagitan ng kanyang mga paa at muling ipinikit ang kanyang mga mata.

Oh mein Wolf

Nämä ovat kaikki konekäännöksiä (saksannoksia) englanninkielisestä tekstistä. Niihin ei ole tehty muita muutoksia kuin palautettu joidenkin kääntäjien hukkaama kappalejako.

WorldLingo	Google	Yahoo (& Systran)	Babylon
OH- mein Wolf	Oh mein Wolf	Oh mein Wolf	Oh mein Wolf
Kleiner Wolf schaut durch das Fenster. Es sieht zwei Weihnachtsschweine, in den tiefen Schnee zu tanzen, der außerhalb des Hauses des Bären gerecht ist. Die Schweine sind wie Träume zwei Liede gleichzeitig singend: „Der Schlafenbär“ und „, wer hat Angst vor grossem schlechtem Wolf?“ Beide Liede singen ein allgemeines stanza: Es ist einfach, tapfer zu sein, wenn es nichts gibt sich zu fürchten. Zu prahlen ist einfach, wenn Sie wissen, daß der Bär schläft und der Wolf noch und wenig sehr jung ist.	Little Wolf schaut durch das Fenster. Es sieht zwei Weihnachten Schweine Tanz in den tiefen Schnee direkt vor dem Haus tragen. Die Schweine sind wie Träume singt zwei Lieder in der gleichen Zeit: "The Sleeping Bear" und "Wer hat Angst vor Big Bad Wolf?" Beide Songs sind eine gemeinsame Singen Strophe: Es ist leicht zu mutig, wenn es nichts zu befürchten. Es ist leicht zu prahlen, wenn Sie wissen, dass der Bär schläft und der Wolf ist noch sehr jung und klein.	Kleiner Wolf schaut durch das Fenster. Er sieht zwei Weihnachtsschweine, in den tiefen Schnee gerade außerhalb des bear' zu tanzen; s-Haus. Die Schweine sind wie Träume zwei Liede gleichzeitig singend: " Das Schlafen Bear" und " Wer hat vor großem schlechtem Wolf Angst? " Beide Liede singen eine allgemeine Stanze: Es ist einfach, tapfer zu sein, wenn es nichts gibt sich zu fürchten. Zu prahlen ist einfach, wenn Sie wissen, dass der Bär schläft und der Wolf noch und wenig sehr jung ist.	wölfchen sieht durch das Fenster. Es sieht zwei Weihnachten Schweine dancing in den Tiefen Schnee nur außerhalb der Bär's House. Die Schweine sind wie Träume singen zwei Songs gleichzeitig: "Die sleeping Bear" und "Wer hat Angst vor der böse Wolf?" Beide Songs sind chanten eine gemeinsame Zeilengruppe: Es ist einfach zu Brave wenn es nichts zu befürchten. Es ist leicht zu BRAG Wenn Sie wissen, daß die tragen, ist Schlaf und der Wolf ist noch sehr jung und wenig.
Kleiner Wolf weiß, daß eines Tages es grosser Wolf wird. Tatsächlich ist es bereits ein wenig grösser als letzter Sommer. Nach einem Jahr wird es sehr Wolf. Kleiner Wolf glaubt, wie sein innerer zutreffender Wolf wächst.	Little Wolf weiß, dass irgendwann wird es große Wolf. In der Tat ist es schon ein wenig größer als im letzten Sommer. Nach einem Jahr wird es sehr Wolf. Little Wolf fühlt sich, wie seine innere wahre Wolf wächst.	Kleiner Wolf weiß, dass eines Tages es großer Wolf wird. Tatsächlich ist es bereits ein wenig größer als letzter Sommer. Nach einem Jahr wird es sehr Wolf. Kleiner Wolf glaubt, wie sein innerer zutreffender Wolf wächst.	wölfchen weiß, daß eines Tages wird es Grossen Wolf. In der Tat, es ist schon etwas größer als im letzten Sommer. Nach einem Jahr wird es sehr Wolf. wölfchen fühlt wie seine innere true Wolf wächst.
Kleiner Wolf blickt wieder durch das Fenster flüchtig. Die ganze plötzliches die Schweine sind gänzlich gebraten worden und sie haben jetzt nette bernsteinfarbige Farben. Eine imposing Wolke des Aromas hängt über der Luft. Ein Schwein hat einen roten Weihnachtsapfel in seiner öffnung, während das andere Schwein einen grünen Apfel hat. Das kleinere Schwein hatte sein Akkordeon auf dem Schritt des Getreidespeichers gelassen. Das Akkordeon drückt sich langsam mit einem pfeifenden in Ohnmacht fallenden Ton des Tiefs zusammen. Ein flackerndes rotes Tuch kann gesehenes Verschwinden in den Schneefällen auf dem Hintergrund sein.	Little Wolf Blicke wieder durch das Fenster. Plötzlich wurden die Schweine gebraten gründlich, und nun haben sie schöne gelbe Farbe. Eine Einführung von Aroma Wolke schwebt über der Luft. Ein Schwein ist ein rotes Weihnachten Apfel in den Mund, während die anderen Schweine mit grünem Apfel. Die kleineren Schwein hatte seine Akkordeon auf den Schritt der Kornkammer. Das Akkordeon ist langsam Komprimierung selbst mit einer geringen Pfeifen Ohnmacht Sound. Ein Flackern rote Tuch kann man verschwinden in der Schnee auf den Hintergrund.	Kleiner Wolf blickt wieder durch das Fenster flüchtig. Plötzlich sind die Schweine gänzlich gebraten worden und sie haben jetzt nette bernsteinfarbige Farben. Eine imponierende Wolke des Aromas hängt über der Luft. Ein Schwein hat einen roten Weihnachtsapfel in seinem Mund, während das andere Schwein einen grünen Apfel hat. Das kleinere Schwein hatte sein Akkordeon auf dem Schritt des Getreidespeichers gelassen. Das Akkordeon drückt sich langsam mit einem pfeifenden in Ohnmachten fallend Ton des Tiefs zusammen. Ein flackerndes rotes Tuch kann gesehenes Verschwinden in den Schneefällen auf dem Hintergrund sein.	wölfchen Blicke wieder durch das Fenster. plötzlich die Schweine wurden Fried gründlich und Sie haben jetzt Nizza Amber Farben. Eine imposante Cloud der Aroma schwebt über die Luft. Ein Schwein hat eine rote Weihnachten Apple in seinem Mund während die anderen Schwein hat eine grüne Apple. Die kleineren Schwein verlassen hatte seine Akkordeon auf dem Schritt des Getreidespeichers. das Akkordeon ist langsam komprimieren selbst mit einem niedrigen Pfeifen Ohnmacht Sound. Ein flackernde rotes Tuch kann man verschwinden in den Schneefall auf den Hintergrund.
Kleiner Wolf hebt seinen Kopf an. Es schaut herum und stellt fest, daß die Nacht noch herum wandering. Kleiner Wolf senkt seinen Kopf zwischen seine Tatzen und schließt seine Augen wieder.	Little Wolf wirft den Kopf. Er schaut sich um und realisiert, dass die Nacht ist noch wandern herum. Little Wolf senkt den Kopf zwischen seine Pfoten und schließt die Augen wieder.	Kleiner Wolf hebt seinen Kopf an. Er schaut herum und stellt fest, dass die Nacht noch herum wandert. Kleiner Wolf senkt seinen Kopf zwischen seine Tatzen und schließt seine Augen wieder.	wölfchen hebt den Kopf. Es sieht herum und bewusst, dass die Nacht ist noch wandering around. wölfchen senkt den Kopf zwischen ihre Pfoten und verschließt die Augen wieder.

Aikamoisia eroja käännöksissä. Systran ja Yahoo ovat samassa sarakkeessa, koska ne kääntävät käytännössä samoin. Tässä ainoa ero oli lause "It sees two Christmas pigs dancing in the deep snow just outside the bear's house", jonka Yahoo käänsi "Er sieht zwei Weihnachtsschweine, in den tiefen Schnee gerade außerhalb des bear' zu tanzen; s-Haus" ja Systran "Er sieht zwei Weihnachtsschweine, in den tiefen Schnee gerade außerhalb des Hauses des Bären zu tanzen."

Saksannokset olisivat todennäköisesti parempia, jos englanninkielinen teksti olisi kieliopillisesti kelvollinen. Sanovat viisaammat nasevasti:

"garbage in, garbage out."

Kootut selitykset

Tuo englanninnos on jo kauan sitten saanut korjausehdotuksia, jotka kuitenkin olen harkiten jättänyt toteuttamatta, kuitenkaan mitään varsinaista syytä tietämättä. Ehkä olen jääräpää.

Konekääntäminen kehittyy, ja vaikka sen tuottaman tekstin laatu on toki vielä kaukana ihmisen tuottamasta, voi konekäännöstä käyttää varsin usein oman käännöksen pohjana, karkeana "sanakirjakäännöksenä". Parhaiten konekäännös tuntuu toimivan maailman valtakielien välillä.

Jos huvittaa, niin kokeilkaa itse Yahoon Babelinkalaa tai Googlen Kääntäjää. Myös WorldLingo, Systran ja Babylon toimivat. Pienellä vaivalla saa aikaan paljon uusia käännöksiä.

Sumu

Punakeltainen kettutyttö kävelee sumussa. Välillä, ikään kuin yllättäen, ilmestyy sumusta muita kulkijoita vain kadotakseen saman tien. Sumun hetkeksi väistyessä pilkahtaa etäämpää hiljaa virtaava joki. Kettutyttö tuntee olevansa irti itsestään ja ajasta. Hänen aistinsa villiintyvät.

Moottoripyöräilevä nuorukainen nojaa sumussa pyöräänsä. Oranssinen hehku virtaa vallattomana kettutytön ja nuorukaisen tilojen yhtyessä. Hymy leviää nuorukaisen kasvoille hänen todetessaan: "Sinä."

"Me." Vastaa kettutyttö koko kettuudellaan sanaansa painottaen. "Tahdotko aikani?"

Punakeltainen kettutyttö kulkee portaissa nuorukaisen edellä. Nuorukaisen katse jää lepäämään kettutyön iholle.

Alkuperäinen

Mist

Reddishly yellowy foxy lady walks in the mist. Every now and then, as if surprisingly, passers-by appear through the mist just to instantly disappear. While the mist momentarily fades out, the sight of a tranquilly flowing distant river comes into view. The foxy lady feels her self to be free from herself and from time. Her senses run tumult.

A young male rider rests against his motorbike in the center of the mist. An orange glow flows rambunctiously while the personal spaces of foxy lady and the young man become one. A smile radiates on the face of the young man as he utters delightedly: "You."

"We." Answers the foxy lady baring all her foxness to emphasize that single word. "Do you want my time?"

Reddishly yellowy foxy lady saunters up the stairs ahead of the young man. His eyes are gazing tenderly upon her skin.

Ulap

Mamula-mula't madilaw-dilaw na kahali-halinang binibini ay naglalakad sa ulap. Paminsan-minsan, waring kamangha-mangha, may mga dumaraan sa kalagitnaan ng ulap upang dagliang lumaho. Habang ang ulap ay panandaliang nawawala, matatanaw ang isang tahimik na ilog na dumadaloy sa may kalayuan. Nadarama ng kahali-halinang binibini na ang kanyang sarili ay lumalaya mula sa kanyang mismong sarili at mula sa panahon. Ang kanyang mga karamdaman ay magulung-magulo.

Isang binatang naka-motor ay nakasandal sa kanyang motorsiklo sa kalagitnaan ng ulap. Isang nagbabagang kulay kahel ang masiglang umaagos habang ang pansariling puwang ng kahali-halinang binibini at ng binata ay naging isa.Isang ngiti ang nagnining-ning sa mukha ng binata habang puno ng ligayang bumigkas: "Ikaw."

"Tayo." Sagot ng kahali-halinang binibini na hinuhubad ang kanyang buong pagka-alamid upang bigyang diin ang nag-iisang salitang iyon. "Gusto mo ba ang aking oras?"

Mamula-mula't madilaw-dilaw na kahali-halinang binibini ay marahang umaakayat ng hagdan habang nakasunod ang binata. mga mata ng binata ay magiliw na tumititig sa kutis ng binibini.