Susi katsoo ikkunasta kahden jouluporsaan tanssia karhun tuvan ulkopuolella syvässä hangessa. Porsaat ovat kuin unesta ja laulavat sekaisin kahta laulua. "Karhu nukkuu" ja "Who is Afraid of Big Bad Wolf?" Molempien laulujen läpi kuuluu yksi yksittäinen idea: On helppoa olla rohkea silloin kun ei ole mitään pelättävää. On helppoa uhota kun tietää karhun nukkuvan ja suden olevan vasta ihan pieni.
Pieni suden poikanen tietää kasvavansa suureksi. Se on jo hieman suurempi kuin kesällä. Vuoden päästä se on jo ihan susi. Sutuus kuohuu vahvana pienen suden poikasen sisällä.
Susi katsoo uudelleen ikkunasta. Porsaat on paistettu kullanruskeiksi ja niiden yllä leijuu muheva tuoksupilvi. Toisella on suussaan punainen jouluomena, toisella vihreä. Pienemmän porsaan haitari on unohtunut aitan portaille. Se painuu hiljalleen kasaan, jolloin kuuluu matala viheltävä ääni. Punaisen vaatteen häivähdys katoaa taustan lumisateeseen.
Pieni suden poikanen nostaa päätään tuvan lattialla. Se katselee ympärilleen ja huomaa että on vielä yö. Pieni susi painaa päänsä takaisin tassujensa väliin ja sulkee silmänsä.
Alkuperäinen
1.1.2009
Sus sentään
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sus siunakkoon miten sutuinen juttu. Possuparat.
Sudenkin on helppo olla rohkea sitten kun on isommat kynnet ja isommat hampaat ja unet muuttuvat tosiksi.
Kivaa untahan se pikku susi näki tai siis possujen painajaisunta. Sutuutta minä kyllä sanoisin susiudeksi.;)
Lähetä kommentti