Ilma

Ilma suhisee peikon korvissa tämän kulkiessa seitsemän peninkulman saappaillaan etsimässä peikonpähkinöitä. Peikko väsyy suhinaan ja pysähtyy hetkeksi taputtelemaan korviaan.

Taputtelu ei auta vaan suhina jatkuu. Peikko irrottaa korvansa ja lyö niitä polveaan vasten, jolloin niissä oleva ilma kierähtää suoraan peikon polvelle. Peikko nappaa ilman mustiin kynsiinsä, nostaa sen kasvojensa eteen ja katsoo sitä tiukasti silmiin. Ilma pistää suunsa suurelle töttörölle ja päästää pitkän ilkamoivan suhinan.

Peikkoa alkaa vähän naurattaa ja se suhisee kilpaa ilman kanssa. Kaataa sitten korvansa täyttäneen suhinan kanervikkoon, jossa se longertaa kuin sata käärmettä. Peikko laittaa korvansa paikalleen ja jatkaa kulkuaan ilman roikkuessa iloisesti suhisten sen hännässä.

Alkuperäinen

Wind

The wind whistles in troll's ears while it seeks trollnuts walking with its seven-league boots. The troll becomes tired with the whistling and stops for a while to pat its ears.

The patting doesn't help but the whistling continues. The troll detaches its ears and beats them against its knee. The wind in the ears rolls out on the troll's knee. The troll grabs it with its black nails, raises it before its face staring strictly to its eyes. The wind makes a horn of its lips and utters a long and rejoicing whistling.

The troll feels a little like laughing and it starts to race-whistle with the wind. Then it pours all the whistling from its whistling-filled ears into heather where it winds like a hundred snakes. The troll engages the ears and continues on its way. The wind hangs on the troll's tail whistling joyfully.