Pieni kettu, aivan poikanen vasta, on piiloutunut vihreiden lehvien alle. Sen pieni sydän jyskii epätahdissa, kuin haluten jyskeellään korjata heikkoutensa, sen jonka takia pieni kettu hengästyy niin kovin helposti.
Vihreiden lehvien alla on varjoisaa ja turvallista. Pieni kettu painaa päänsä käpäliensä väliin ja antaa unikuvien virrata mielessään. Sen unet kertovat elämän iloista, kotikolosta ja kettupesueen riemukkaista ensi askelista. Unissaan se näkee itsensä kirmaamassa voimiltaan yhdenvertaisena sisarustensa kanssa ja opettelemassa hiirten metsästystä ja kettuloikkia.
Pieni kettu havahtuu unestaan. Se nousee istumaan ja katselee ympärilleen. Sen lähellä, samojen lehvien alla istuu toinen kettu. Toinen kettu on syvän musta, sen hännänpää hohtaa valkeana ja sen silmistä paistavat syvän avaruuden tähdet. Musta kettu hymyilee lempeästi paljastaen viikatteenterävät tähdenvalkeat hampaansa.
Musta kettu kertoo pienelle ketulle tulleensa näyttämään sille reitin kettumetsään, jossa ketut ovat kokonaan vapaita. Pieni kettu nostaa käpäläänsä ja näkee siinä hopeisena kiiltelevän ketjun, joka kahlitsee sen elämään. Pieni kettu katsoo pitkään mustaa kettua, näkee totuuden sen silmistä, hymyilee ja käy väsyneenä kyljelleen maahan.
Mustan ketun hampaat välähtävät ja katkaisevat elämän kahleen. Pieni kettu nousee ylös ja kulkee uutta polkua pitkin kylki kyljessä mustan ketun kanssa uuteen kettumetsään.
Taustalla HPYn kuvitettu tarina.
3 kommenttia:
Viehättävää tuoda isoja mystisiä asioita pikku satuun.
Kuvittelen, että siellä uudessa kettumetsässä on vähemmän happamia pihlajanmarjoja, siis makeampia.
Palasin kyynelsilmin tarinaasi, Isopeikko, haudattuani tänään pienen pentukissamme. Kiitos tästä koskettavasta sadusta!
Lähetä kommentti