Pieni koira kulkee paahtavassa helteessä väistellen potkivia jalkoja. Häntä koipien välissä se luikkii kaduilla, jotka ovat täynnä ihmisiä. Se yrittää napata katukaupustelijan jalkojen juuresta sinne tipahtaneen makupalan, mutta saa lujan potkun kylkeensä, jolloin se pakenee uikuttaen kauemmas. Pienen koiran kasaan painunut vatsa huutaa ruokaa, mitä tahansa ruokaa. Se pysähtyy hetkeksi nuolemaan kuivaan maahan tippuvaa vettä, saa juotua pari pisaraa ennen kuin se taas ajetaan pois.
Yöllä pieni koira etsii syötävää ihmisten poisheittämistä jätteistä. Se tuntee monta herkullista tuoksua, mutta ei pääse kiinni tuoksun aiheuttajaan. Roska-astiat ovat liian painavia kaadettaviksi eikä se saa niiden kansiakaan auki. Kohdalle pysähtyvästä kuorma-autosta tulee ulos mies, joka potkaisee koiraa ennen kuin nostaa roskat kuorma-auton kyytiin.
Koira seuraa tuoksuja ja päätyy paikkaan mihin kuorma-auto jättää roska-astioista tyhjennetyt jätteet. Se huomaa miten samoja roskia on penkomassa monta muutakin koiraa. Se näkee miten resuiset, laihat lapset penkovat samoja roskia koirien kanssa kilpaillen niiden kanssa samoista herkkupaloista.
Pieni koira saa napattua itselleen aarteen vasta tuotujen roskien seasta. Se puree tiukasti hampaansa siihen ja säntää poispäin muiden tavoittamattomiin. Valon ja pimeyden rajalla se löytää kyljellään makaavan tyhjän tynnyrin, pujahtaa sen sisään ja alkaa jäystää aarrettaan. Vatsa täynnä se nukahtaa ja herää vasta kun tynnyrin ympärille kerääntyy itkeviä lapsia. Pieni koira höristää korviaan. Se koittaa päättää paeta vai jäädä.
Alkuperäinen
1.7.2009
Koira ja tynnyri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Näitä pieniä koiria näkyi ulkoisilla mailla. Meinasi ihmiseltä mennä yöunoset, kun mietti jotta pärjääkö ne.
Semmoisen pienen takkuisen karvakasasen olis niin mieluusti pannu kassiin ja tuonu kotio.
Ja syöttänny Sheebaa...
Nyt vasta mä hokasin, että peikolla on tämmöisetkin sivut!
Kääk mitä meinasi mennä ohi suun!
Mukava että tulit kurkistamaan tänne, Arjaanneli. Tarinat on vanhoja, käännökset uusia ja päivitys harvinaista.
Oikein pitää miettiä tuota ajatustasi... eikä se sheba ollut tarkoitettu kissoille. Vaikka luulen kyllä että kyselemättä koiratkin söisivät :)
Voivoi lapsia villiintyneiden koirien seassa! Semmoista se voi jossakin olla. Pienen koiran päivä loppui hyvin.
Muistan aina kerjäläistytön Portugalissa, joka seisoi edessäni, kun siemailin tarjottua viinilasillista ulkoterassilla. Eikä minulla ollut kolikkoakaan, kun seuralaiseni maksoi matkan ja oli niin tunnoton, ettei antanut mitään. Muistan aina tuon pikku kerjäläisen katseen.
niin, ehkä jossain
Tuo teksti on melkein totta, marjaisa. Oikeasti se on kokonaan totta vaikka kaikki ei tapahtunutkaan yhdellä kerralla.
On sieluun käypää seistä jommalla kummalla puolella tuollaista juopaa, mistä kerroit. Molemmista tuntuu pahalta, mutta kovin erilailla.
Olet oikeassa Hannele, ei täällä, ei vielä. Meillä on vielä varaa pitää jonkinlaista huolta niistä, joille on annettu vain vähän.
Lähetä kommentti