Kylillä puhutaan varastona käytettävässä vanhassa saunassa kummittelevan. Sinne viedyt esineet eivät ole enää haettaessa samanmoisia. Kengistä voi puuttua toinen tai ne molemmat voivat olla vasemman jalan kenkiä. Suksien kärki voi kääntyä nurin tai siteet irrota ja kadota. Rautakankikin saattaa mennä solmuun ja kirjoitettu teksti kääntyä hepreaksi.
Vanhassa saunassa asuva saunatonttu on turhautunut ja niin likainen että sitä kutittaa alinomaa ihan joka paikasta. Sen harmaa nuttu ja lakki ovat lian mustaamia, pöksyt liasta jäykät kuin vesivaneri. Jaloissaan sillä on koppuroiksi kovettuneet kiveräkärkiset pieksut. Partakin takkuinen ja ruokkoamaton.
Saunatonttu penkoo varastoa hakien jotain, jolla irrottaa kutina itsestään. Mikään ei kuitenkaan auta. Tonttu ähisee ja nakkelee tavaroita pitkin ja poikin varastoa noituen ja voimasanoja singoten, luoden varastoon yhä suurempaa epäjärjestystä.
Nainen käy sisään, näkee noen tummentamat seinät ja pitää näkemästään. Sekamelskan läpi hän näkee saunan lämpimänä tupana, paikkana, jossa tietää viihtyvänsä. Viivyttelemättä nainen kantaa roinat ulos, siivoaa ja järjestää tavaransa haluamallaan tavalla. Vanhan kiukaan paikalle tulee pieni puuhella, yhdelle seinälle seinävaate ja sen viereen heteka. Senkki saa koristaa ikkunaseinää.
Illalla nainen lämmittää hellalla vettä, kaataa sen pesukomootin päällä olevaan vatiin ja lähtee hakemaan lisää vettä kaivolta. Palatessaan hän huomaa vadissa olleen veden muuttuneen aivan mustaksi. Nainen hymyilee ääneen ja vaihtaa vatiin puhtaan veden. Ennen nukkumaanmenoaan hän kiehauttaa vielä kattilallisen puuroa, jonka jättää jäähtymään hellan reunalle puinen lusikanvarsi kannen välistä pilkistäen.
Siisteihin, joskin hiukan kosteisiin vaatteisiin pukeutunut puhdas saunatonttu istuu vanhan saunan portaalla puuroa pistellen. Se haroo suittua partaansa tuumien osaisiko vanha saunatonttu ruveta kotitontuksi. Tuumittuaan kyllikseen se vie taittamansa oksan sisälle senkin päällä olevaan vaasiin, suorii maton tupsut ja piiloutuu hellan takana olevaan rakoon tehden olonsa kotoisaksi.
Alkuperäinen
1.2.2009
Oksa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Voi kun kiva, sinulla asuu tonttuja saunassasi.
Meillä asuu ainakin kaksi outoa otusta. Toinen on Pruuno, talon entisen isännän haamu. Toinen on saunatonttu nimeltään Einari. Heidät tunnen henkilökohtaisesti ja olemme toistaiseksi hyvissä väleissä. Epäilen, että moisia otuksia on nurkissa enemmänkin, mutta eivät ole viitsineet tulla esittäytymään, koska olemme asuneet paikalla vasta 11 vuotta...
Jännä asia tuo ääneen hymyileminen.
Mukava tarina kaiken kaikkiaan.
Täytyypä muistaa, ettei sitä olekaan välttämättä aina aivan yksin vaikka muita ei näykään lähietäisyydellä.
Kurkistan kyllä maalle mennessäni saunaan ja puuvajaan ( niiten ovet eivät ole lukittuna)josko siellä joku olisi käynyt tai kenties vaikka pötköttelee lauteilla.
Mutta nyt tiedän, ja sanoohan sen laulukin: pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla, ja niin kai sitten isommatkin peikot. (hymiö)
Kotoinen tarina kaikkinensa.
Lähetä kommentti