Kyyti

Mies on luvannut tarjota kyydin kun sitä on häneltä kyytiläisen puolesta pyydetty. Hän vilkuilee kelloaan, tahtoisi jo päästä liikkeelle.

Hiekka rouskuu kun nainen lähestyy ja tervehtii hymyillen miestä. Mies häkeltyy ja vastaa tervehdykseen, luulee, ettei nainen huomaa hänen hämmennystään. Nainen on kaunis ja sorja, ainakin puolet miestä nuorempi. Hänen hiuksensa ovat ruskeat ja lyhyet. Ne on kammattu siten, että ne näyttävät kampaamattomilta, luovat vaikutelman luonnollisuudesta. Vasemmalta korvalliselta nousee pystysuoraan valkea sulka. Silmien syvänruskeaa värikalvoa ympäröi virheetön valkuainen.

Aurinko on lämmittänyt auton kuumaksi. Ilmastointilaite tohisee ja tarjoilee viilennettyä ilmaa suuttimistaan. Mies tunnustelee naista sanoillaan, luotaa häntä kysymyksillään. Nainen vastaa, kertoo enemmän kuin on kysytty, jakaa ajatuksiaan ja arvojaan. Hän saa miehenkin avautumaan ja kertomaan itsestään, elämästään.

Naisen sanoissa mies kohtaa itselleen uuden maailmankuvan, joka on erilainen kuin mikään miehen aiemmin kokema. Hän haluaa siihen syvälle, ymmärrykseen saakka. Ajatukset yhtyvät ja luovat uutta. Matkaa on vielä jäljellä.

Nainen istuu levollisena kuljettajan vieressä. Hän katsoo suoraan eteensä, seuraa matkan etenemistä. Molemmat ovat vaiti. Maisemat ovat uusia vaikka moneen kertaan nähtyjä. Mies noudattaa kerrankin nopeusrajoituksia, sillä hän haluaa yhdessäolon hiljaisten hetkien jatkuvan.

Matka päättyy. Nainen nousee autosta. Hän kurkistaa miestä ilkikurisesti hymyillen, tietää selvästi mitä mies on hänen vieressään ajatellut. Hän nostaa kätensä kämmen miestä kohden, sulkee sen nyrkiksi ja avaa jälleen, sulkee ja avaa, vilkuttaa miehen pois elämästään.

Naisen lähdettyä mies jatkaa matkaansa. Keinotekoisesti viilennetyssä autossa hän koskettaa kädellään naisen viereiselle penkille jättämää lämpöä. Jalkatilaan jäänyt muisto naisen punaisiksi lakatuista varpaankynsistä iskee kujeillen silmää.

Alkuperäinen

The Ride

A woman asked for a ride on behalf of her friend and the man promised to offer one. He waits, feels anxious and likes to get on the road soon. He glances at his watch.

Sand makes scrunching sounds when a woman approaches the man and greets him with a smile. Confused, he answers the greeting, believing that the woman does not notice his embarrassment. The woman is beautiful and graceful, only half his age. Her hair is brown and short, brushed in a way that makes it look wind-blown, thus creating an impression of naturalness. Behind her left ear stands a white feather. Her eyes are deep brown in color surrounded by pure whiteness.

The car is burning hot because of the sun. The air conditioner hums and emits chilled air into the car. The man explores the woman with words, probing her with questions. The woman answers the man, says more than is asked, wanting to share her ideas and values. She allures the man to open up, too; tempts him to tell about himself, his life.

In the woman's words, the man faces a complete new world, a philosophy of life that is different from anything he has previously experienced. He wants to feel and understand it deeply. Their shared thoughts combine and create something new. The journey goes on.

Woman sits silently next to the driver. She looks ahead, follows the road flowing under the wheels. They are both silent. The scenery looks new, although seen many times before. For the first time in his life, the man obeys the speed limits because he wants to continue the silent togetherness as long as possible.

The journey ends. The woman gets out of the car. She peeks at the man and teases him with a smile. She knows without a doubt what the man has been thinking of during the journey. She raises her palm towards the man, makes a fist and opens it again, and closes and opens, and flashes the man out of her life.

After she left, the man continues the journey. He touches the warmth the woman's body left on the seat next to him. The memory of the woman's red toe nails winks in the legroom.

Kootut selitykset

Meinasin jo lopettaa nämä käännösväännökset. Jostain syystä sitä vaan kuitenkin aina vielä yhden... Tai kaksi.