Seitsemäs totuus

Viehkeästi liikkuva nainen päästää irti huivistaan. Tuuli tarttuu ohueen huiviin ja nostaa sen yhteen aukeaa ympäröivistä puista. Mies seuraa naisen tanssia istuen rennosti retkihuovalla naisen jalkojen juuressa.

Naisella on jäljellä kuusi huivia ja totuutta. Ensimmäisen huivin irrottaminen on paljastanut oranssia hehkuvan sulkatyylisen kampauksen. Naisen jatkaessa tanssiaan hän paljastaa viivytellen salaisuuden toisensa jälkeen: valkean hymynsä, kettutatuoinnin olkapäässään, lävistyksen navassaan, oranssin hameen ja noenmustan topin.

Mies tuntee kasvavaa kiihkoa. Nainen on upeinta mitä hän on nähnyt, upeinta mitä hän uskoo koskaan näkevänsä. Mies odottaa naisen heittävän pois viimeisen, seitsemännen huivin.

Naisen ilme kuvastaa päättäväisyyttä hänen irrottaessaan otteensa viimeisestä huivista ja ojentaessaan kätensä miehen nähtäväksi. Sormessa on yhdeksästä yhteen kietoutuvasta silmukasta tehty hopeinen sormus.

Nainen on lopettanut tanssimisen ja seisoo vakavana miehen edessä sanoen:

- Olen sitoutunut. Rakastan toista naista.

- Mutta...

- On se totta. Olen aina rakastanut. Et halua tietää.

- Mutta...

Muutamalla keveällä askeleella nainen poistuu aukiolta. Ohuet huivit liehuvat naisen perässä kuin pyrstötähden tulisena hehkuva vana. Mies katsoo typertyneenä metsään katoavaa unelmaansa.

Alkuperäinen