Valkeakuulas

– Kaunista. Todella kaunista, toteaa nainen katsellessaan itseään peilistä ja kääntyillessään paikallaan nähdäkseen vartalonsa joka puolelta. – Tämä on paras tähänastisista.

– Haluaisitteko kokeilla vielä tätä? kysyy esittelijä kutsuen naista tulemaan lähemmäs. – Tämä on aivan uusi malli, jonka saimme vasta tänä aamuna.

Nainen noudattaa esittelijän kutsua ja lähtee katsomaan uutta mallia. Hänen paljaat jalkansa uppoavat pehmeään ruohomattoon ja katossa hehkuva aurinko hyväilee lämmöllään naisen täydellistä alastomuutta. Esittelijän ohjaamana nainen asettuu uuden peilin eteen ja tarkastelee siitä itseään.

– Tämä on jotenkin tarunomaisen eksoottinen ja samalla tavattoman länsimainen, sanoo nainen tehtyään pikaisen analyysin näkemästään. – Pidän tuosta läikehtivästä ihosta ja mantelisilmistä, mutta vartalon kaaret ovat kyllä liioiteltuja minun makuuni.

Nainen kääntyilee tarkastellen kuvaansa peilistä. Miettiväisen näköisenä hän palaa edellisen peilin ääreen ja tarkastelee vartaloaan sen kautta aiempaa kriittisemmin silmin. Käy vielä kurkistamassa uutuuspeiliin mutta palaa heti takaisin.

– Tämä on selvästi parempi, hän sanoo. – Voitko säätää ihonväriä hiukan täyteläisemmäksi?

– Oikeasti tähän vaaleaan malliin sopii kuulaus luontevammin, toteaa esittelijä. – Katsokaapas tätä.

– Ei ei ei. Pidän täyteläisestä ihonväristä. Noin, juuri tuosta. Otetaan vielä saman tien jokunen ikävuosikin pois... Nyt on hyvä. Otan tämän.

Esittelijä kehuu naisen tekemää valintaa. Hän ottaa peilin muotoileman ilmiasun ja auttaa naista vetämään sen ylleen. Nainen tunnustelee uutta itseään selkeästi mielihyvää tuntien. Sileän ihon kimmoisuus ja herkät aistimukset saavat hänet tuntemaan olevansa täynnä uutta elinvoimaa.

– Kaunista. Todella kaunista, hän toteaa hymyillen.

Alkuperäinen