Loppu

Mies kulkee yksinäisyytensä keskellä pitkin kaupungin sivukujia. Vastaantulijat väistävät miehen katsetta ja kiiruhtavat askeleitaan palauttaakseen etäisyystasapainon itsensä ja miehen välille. Mies painaa katseensa maahan. Hän on väsynyt yksinäisyytensä ja päättänyt lopettaa sen kertaratkaisulla.

Sivukadulla on varasto, jota kohden mies suuntaa askeleensa. Hänellä on kassissa mukanaan sopivaksi katsomansa köysi, jota hän tunnustelee kuin ennakoivaa mielihyvää tuntien. Mies työntää varaston oven auki ja astuu peremmälle kaivaen jo köyttä valmiiksi esille. Mies hymyilee.

– Herra on hyvä ja poistuu saman tien, tiuskaisee tiskin takana seisova virkailija.

– Minä vaan koiraa olisin...

– Ja mitähän herra koiralla tekisi? Ei niitä kaikille hampuuseille jaella edes löytöeläinkodista. Söisitte sen vielä, tai laittaisitte rukkaset siitä. Ei. Ei se käy. Herra on hyvä ja poistuu ennen kuin soitan poliisit.

– Kaveriksi minä sitä... otin jo narunkin mukaan, sanoo mies kaivaen kassiaan.

– Kuulkaas nyt herra, ei me voida kenelle tahansa koiraa luovuttaa. Ne eivät ole mitään leikkikaluja vaan eläviä olentoja. Me olemme täällä vastuussa siitä, että ne saavat arvoisensa kodin tai lopun.

– Saanko edes vähän taputtaa tuota pientä harmaata pörröistä...

– Herra poistuu nyt. Sitä paitsi sitä koiraa on turha enää taputella, se saa lopetuspiikkinsä näillä hetkillä, kunhan eläinlääkäri ehtii paikalle.

– Minä sen koiran voisin...

– Johan minä käskin herraa poistumaan, sanoo virkailija tylysti ja huutaa kohden takahuonetta. – Vartija! Täällä on taas yksi niitä. Tule heittämään se ulos.

Mies painaa päänsä ja lähtee suosiolla. Hän istuu varaston seinustalla olevalle penkille ja suree pientä pörröistä koiraa, joka ei saanut muuttaa hänen luokseen. Kyyneleet sumentavat miehen silmät ja lähestyvän vartijan hahmon.

– Häivy nyt nopsaan, sanoo vartija tuimasti. – Ja piilota tuo.

Vartija työntää pienen harmaan pörröisen koiran miehen syliin. Mies nousee koiraa rutistaen. Pyyhkii naamansa hihaansa ja menee matkoihinsa jalat tuskin maata koskettaen.

Alkuperäinen

The End

A man walks in the middle of his loneliness on the back alleys at the outskirts of the town. Everyone avoids looking at the man but hurries to restore a comfortable distance between them. The man looks down. He is tired of his loneliness and determined to end it with a single act.

The man walks toward a storeroom building in a back alley. In his bag he carries a carefully selected piece of rope, occasionally caressing it and feeling the forthcoming pleasure of relief. He pushes the door open and enters the storeroom building and starts to pull the rope out of his bag. He smiles.

– Exit immediately, mister, snaps a worker standing behind the desk.

– But I would like a dog…

– And what would you, mister, do with a dog? Dogs are not delivered to every tramp, not even from a pet shelter like this. You might eat it, or skin it and make mittens from its skin. No. It is a definite no for you, mister. Go out now before I call the police.

– I thought it could be my friend… I already brought the rope for a leash, says the man digging his bag.

– Now, listen to this, mister. We cannot give dogs just to anybody. The dogs are not toys but living creatures. Our responsibility in here is to make sure that they get a decent home or die a worthy death.

– Could I just pat a little that small grey furry one…

– Just go out now, mister. Besides, it is just waste of time to tap that dog. It is finished as soon as the veterinarian arrives.

– I would like to have it...

– I asked you to leave, mister, says the worker tersely and shouts toward the back room – Guard! We have a problem in here, one of them again.

The man lowers his head and goes out without arguing. He sits down on a bench beside the wall of the building. He mourns the small furry dog that was not allowed to leave with him. Tears blur his vision and the figure of the approaching guard.

– Just go away now, says the guard severely. – And hide this.

The guard pushes the small grey furry dog to the man's arms. The man gets up hugging the dog. He wipes his face and walks away with his feet just barely touching the ground.

Kootut selitykset

Tämän tarinan työnimenä oli pitkän aikaa "Yksin". Se olisi hyvä nimi itse tarinallekin. Toisaalta halusin jo otsikossa ilmaista että tässä tarinassa jokin päättyy. Siksi tarinan nimenä on "Loppu".

This story could be titled "Alone" instead of "The End". Or rather "The End of Loneliness".