Maa

Se makaa liikahtamatta ikivanhan naavaisen kuusen alla, oksien suojassa, kuusen muhkuraisten juurten päällä. Se on maannut siinä pitkään, karikkeen peittämänä, muuttuen osaksi maata, tuntien maan kosketuksen koko peikkoudessaan.

Peikko painautuu liikkumattomuudessaan kuusen juuria vasten, tuntee niiden maasta nostaman elinvoiman virran. Se ammentaa virrasta mielikuvia, antaa sen huuhdella ajatuksiaan. Kuunnellen samalla kuusen latvassa leikkivien tuulten ääniä.

Peikko puhuu äänettömin sanoin kuuselle. Kertoo näkemistään tarinoista, kuulemistaan lauluista, karhusta, ketusta ja pienestä sudesta. Kuusi kätkee peikon kertomukset nilaansa. Huminaksi vuosikasvuunsa, tuulisten päivien lauluksi.

Jonain päivänä peikko nousee liikkumattomuudestaan. Nojautuu kuusta vasten kertoen itselleen tarinat, joita tuuli on huminana kuljettanut puulta toiselle. Peikolta peikolle.

Alkuperäinen

Earth

It lies unmoving below an ancient spruce with beard moss, below the branches, on spruce's lumpy roots. It has lain there for a long time, hidden by detritus, turning to soil, feeling the touch of the land on its trollness.

The inert troll nestles against spruce's roots, feels the stream of vitality that the roots have raised below the ground. It draws impressions from the flow, letting it flow through its thinking, simultaneously, listening how the winds play in the spruce's top.

The troll speaks with silent words to the spruce. It tells about the stories it has seen, about the songs it has heard, about the bear, the fox and a little wolf. The spruce imbibes the stories in its phloem, as a windy day's song in its shoot.

One day the troll will rise from its immobility. It rests against the spruce, unfolding the stories that were carried by winds in form of hum from tree to tree, from troll to troll.

Vesi

Peikko kävelee veden päällä lumen narskuessa sen jalkojen alla. Järvi kihertää hiljaa itsekseen peikon paljaiden jalkojen kutittaessa sen selkää. Se vääntelee selkäänsä saadakseen kaikkein kutiavimman paikan peikon tallattavaksi. Lopulta järvi nousee jään ryskyessä seisomaan.

Kiirettä pitäen peikko kapuaa sen olalle. Järvi venyttelee ja huomaa peikon olkapäällään, tervehtii sitä ja ojentaa kätensä. Peikko ui kättä myöden lähes pystysuorassa seisovassa vedessä rantaan ja ryhtyy houkuttelemaan lunta siihen liki.

Järvi haalii lunta kourakaupalla ja hankaa sillä itsensä ja limoittuneet kutiavat pohjakivensä puhtaaksi. Peikko auttaa. Järven koko olemus kirkastuu ja metsässä tuntuu puhtaan veden tuoksu. Järvi käy altaaseensa pitkäkseen, kääntää kylkeään ja kehrää tyytyväisenä.

Alkuperäinen

Water

The troll walks on the water and the snow grates under its feet. The lake giggles gently while the troll's feet tickles its back. It twists its back to get the most itching point under the troll's feet. Finally it stands up with the noise of breaking ice.

The troll hurries on its shoulder. The lake stretches itself and says hello to the troll after noticing it on its shoulder. The lake straightens its arm and the troll swims on nearly vertically standing water on the shore and starts to persuade the snow to come nearer.

The lake scrapes the snow up. It rubs itself and all its slimy stones with handfuls of snow. The troll helps. The quintessence of the lake becomes clear and in the forest the smell of clean water can be smelt. The lake lies down on its pool, turns around and purrs contentedly.

Ilma

Ilma suhisee peikon korvissa tämän kulkiessa seitsemän peninkulman saappaillaan etsimässä peikonpähkinöitä. Peikko väsyy suhinaan ja pysähtyy hetkeksi taputtelemaan korviaan.

Taputtelu ei auta vaan suhina jatkuu. Peikko irrottaa korvansa ja lyö niitä polveaan vasten, jolloin niissä oleva ilma kierähtää suoraan peikon polvelle. Peikko nappaa ilman mustiin kynsiinsä, nostaa sen kasvojensa eteen ja katsoo sitä tiukasti silmiin. Ilma pistää suunsa suurelle töttörölle ja päästää pitkän ilkamoivan suhinan.

Peikkoa alkaa vähän naurattaa ja se suhisee kilpaa ilman kanssa. Kaataa sitten korvansa täyttäneen suhinan kanervikkoon, jossa se longertaa kuin sata käärmettä. Peikko laittaa korvansa paikalleen ja jatkaa kulkuaan ilman roikkuessa iloisesti suhisten sen hännässä.

Alkuperäinen

Wind

The wind whistles in troll's ears while it seeks trollnuts walking with its seven-league boots. The troll becomes tired with the whistling and stops for a while to pat its ears.

The patting doesn't help but the whistling continues. The troll detaches its ears and beats them against its knee. The wind in the ears rolls out on the troll's knee. The troll grabs it with its black nails, raises it before its face staring strictly to its eyes. The wind makes a horn of its lips and utters a long and rejoicing whistling.

The troll feels a little like laughing and it starts to race-whistle with the wind. Then it pours all the whistling from its whistling-filled ears into heather where it winds like a hundred snakes. The troll engages the ears and continues on its way. The wind hangs on the troll's tail whistling joyfully.

Tuli

Pimeys laskeutuu metsään. Se taittelee siivet selkäänsä ja koputtaa peikon ovelle. Peikko avaa ja kutsuu pimeyden luolaansa.

Istuvat hiljaisuudessa, kunnes pimeys rohkaistuu ja pyytää: "Saanko nähdä sen taas?"

Peikko myöntyy, kaivelee taskuaan. Siellä, tuohen suojassa, tuhkan sisällä, kipinässä, asuu tuli. Peikko kaataa tuhkan kouraansa, etsii kipinän, tarjoaa taulanpalaa hiljaa puhaltaen. Tuli kurottaa kipinästä ahmaisten taulan. Kohahtaa pyytäen lisää.

Peikko näkee pimeyden nyökkäävän ja lupaa: "Tehdään nuotio." Tuli hyppää kipinästä karaten metsään. Tuo sieltä kuivaa puuta nuotioon ja ryhtyy tanssimaan sen yllä. Pimeys lumoutuu tulen tanssista, hengittää sitä sisäänsä ja muuttuu hieman olemattomammaksi.

Pimeys nousee siivilleen luvaten palata. Peikko irvistää virnistyksen.

Alkuperäinen

Fire

The darkness gets down into the forest. It folds its wings and knocks on the troll's door. The troll opens and asks the darkness to enter the cave.

They sit in silence until the darkness encourages and asks: "May I see it again?"

The troll consents and digs its pockets. There, covered by birch bark, deep in ash, in a sparkle, lives the fire. The troll pours the ashes on its palm, seeks the sparkle and blowing gently, offers it a piece of tinder. The fire reaches out of the sparkle, devours all the tinder and soughs for more.

The darkness nods. Noticing that the troll promises: "We'll build a bonfire". The fire leaps from the sparkle and escapes to the forest. From there it brings dry firewood to the bonfire and starts dancing on it. The darkness is charmed by fire's dance, inhales it and transforms a little out of existence.

The darkness gets on its wings and promises to be back. The troll grins a grimace.

Kootut selitykset

Suomenkieliset elementtitekstit ovat raapaleita. Niissä on tasan sata sanaa otsikon lisäksi. Ne eivät kertoudu englanniksi sadalla sanalla. Joten tarjolla on pelkkiä käännöksiä. Tai vähän sinnepäin.

The element stories written in Finnish are drabbles. They appeared impossible to convert to English using only and exactly 100 words. So now we have plain translations only.