Kootut selitykset

Jostain syystä kääntäminen on samanaikaisesti palkitsevaa ja raivostuttavaa. Hmm... onkohan se palkitsevan raivostuttavaa vaiko raivostuttavan palkitsevaa? Ja mitä eroa siinä olisi?

Koska en osaa mitään kieltä kunnolla, joudun tukeutumaan toisten osaamiseen tai sähläämään sanakirjojen ja kielioppien kanssa. Tämä sählääminen näkyy käännöksissä omiinkin silmiin, saati sitten kieltä osaavien. Mitähän tapahtuisi, jos joku oikeasti kieltä osaava sattuisi lukemaan näitä tekstejä...

Tavoitteena on oppia. Jollei muuta niin ainakin tunnustamaan oma riittämättömyytensä. Toinen opittava asia on pitää (alkuperäinen) teksti yksinkertaisena, vaikka toisaalta onkin mukava vääntää sanat moneen solmuun yhdellä virkkeellä. Ja sellainen virkehän ei käänny koskaan kunnolla. Näissäkin käännöksissä tarinaa on yksinkertaistettu, jotta se kääntyisi edes jotenkin.

Otan mielelläni vastaan korjausehdotuksia. Saatan oppia niistä. Ilman niitä tuskin opin mitään.

Kiitos lukemisesta.